Hyveet

Kalevanpojat kuten muutkin itämaalaiset ja jopa ruotsit, uskovat yhdeksään hyveeseen. Myötätunto, lähimmäisenrakkaus ja anteeksianto eivät kuulu näihin, ne ovat etelän vetelien harhoja. Nämä ovat hyveet, joihin pyritään, mutta tuskin kenessäkään ne kaikki ilmenevät samaan aikaan. Joku voi olla antelias valehtelija, toinen uskollinen pelkuri. Kuninkaan pitäisi kuitenkin olla näitä kaikkia.

Rohkeus – Urhoollisuus taistelussa ja valmius kohdata mikä tahansa uhka.

Totuus – Rehellisyys ja totuuden puolustaminen.

Kunnia – Sekä oma maine, että suvun maine.

Uskollisuus – Lojaalisuus perhettä, ystäviä, seuruetta ja kuningas kohtaan.

Kurinalaisuus – Itsekuri, omien tunteiden ja vihan hallinta.

Vieraanvaraisuus – Kyky toivottaa vieras tervetulleeksi. (Avun tarjoaminen on ylevää.)

Ahkeruus – Kyky tehdä kovasti töitä itsen ja perheen elättämiseksi.

Itsenäisyys – Kyky pärjätä yksin ilman muiden apua. (Avun pyytäminen on noloa.)

Sisu – Kestävyys ja kyky olla luovuttamatta tiukankaan paikan edessä.

Väinämöisen kiellot

Kuningas Kalevan poika Väinämöinen, tietäjä iänikuinen, lauloi monet opetukset Kalevan kansalle. Ne muistetaan kieltoina, ja jokainen kunnon kalevanpoika osaa ne laulaa lapsilleen tai vieraille. Väinämöinen kielsi:

* Tekemästä syytä syyttömälle eli vikaa viattomalle – tähän syyllistynyt saa erään tarinan mukaan kurjat olot Tuonelassa.
* Vanhan ottamasta nuorta puolisoa; Väinämöinen oli tosin itsekin tehnyt saman virheen.
* Viemästä kukkaroa naimattomalta, siis varastamasta ainakaan heikommassa asemassa olevalta.
* Kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta – toisin sanoen olemasta liikaa rikkauksien perään.
* Syömästä eläimen suolta ja sisäelimiä.
* Viheltämästä tai laulamasta huvikseen vesillä. Viheltämällä nostettiin tuulta, jota tarvittiin purjehduksessa. Turha viheltely saattoi kuitenkin saada aikaan myrskyn. Toisaalta eräässä perinteessä Väinämöinen tarkentaa kiellon koskevan myyttisen tiedon aiheetonta julkituomista, ja huomauttaa, että Luoja pitää sitä syntinä.
* Hakemasta Lapista taikinan juurta. Monien tautien ja kirousten ajatellaan tulevan Lapista tai Pohjolasta, joten sieltä oli parempi olla tuomatta mitään, varsinkaan ruoka-aineita.
* Huutamasta tai riehumasta veneessä. Epäkohtelias käytös ärsytti ympäristön haltijoita, vesillä ärsyyntyi veden väki. Eri ympäristöjä, kuten vettä, maata ja metsää, piti kunnioittaa, jotta niiden haltijat eivät olisi vihastuksissaan takertuneet ihmiseen aiheuttaen sairauksia.
* Uimasta vaarallisesti. Myös itsensä vaarantaminen ärsytti ympäristön haltijoita. Vaikka typerä uimari ei hukkuisikaan, saattaisi veden väki sairastuttaa hänet, varsinkin jos hän pelästyisi uidessaan.
* Makailemasta tiellä. Jos toiset tekevät työtä, pitää ainakin pysyä poissa tieltä.
* Huutamasta keskiyöllä. Jotkut ajankohdat olivat erityisen herkkiä yliluonnollisten uhkien kannalta.
* Kuolleita itkemästä. Elävät eivät saa itkeä vainajaa liiaksi, jotta eivät tulisi hulluiksi. Sitä paitsi vainaja oli yhä olemassa, ja sen saattoi jopa kutsua avukseen.
* Kiven päällä kiikkumasta. Jotkut kivet olivat pyhiä, ja kiikkuminen olisi pyhän häpäisyä. Kivessä asui väkeä, joka aiheutti loukkaantumisia asiattomasti käyttäytyville.

(lähde: Wikipedian kautta Martti Haavion kirja Väinämöinen.)

Kuninkuus

Kalevanpoikain kuningas tai kuningatar on Kalevan suora jälkeläinen, mahtava soturi, heimonsa ylipappi ja nauttii koko kansansa luottamusta.

Kuningatar Tellervo on kuolemassa ja uusi hallitsija on saatava. Hänen oma suosikkinsa on poika Kalervo, mutta valtaa tavoittelee myös ainakin Kalervon isoveli Untamo. Periaatteessa kuka tahansa serkku tai pikkuserkku tai naapurikuninkaan poika voi perustellusti selittää olevansa Kalevanpoikain oikeutettu hallitsija.

Uutta kuningasta ei kuitenkaan valita sen mukaan, kenellä on siihen suurin oikeus, vaan sen mukaan, kuka kuninkuuden pystyy ottamaan. Mikään perustuslaki ei tätä määrää, vaan vanhat tavat ja miekkojen määrä. Jos Kalervolla on kymmenen soturia puolellaan, ja Untamolla viisi, on Kalervo selvästi uusi kuningas. Mutta jos Untamolla on lisäksi lainassa viisi sotilasta Suomen kuningaskunnasta ja kolme Kalervon sotilaista onkin kääntynyt kristityiksi (ja on siten ehkä uskollisempia Untamolle tai ehkä ei), tilanne on monimutkaisempi.

Sotureiden uskollisuuteen vaikuttaa tietysti paljon myös se, mitä mieltä ovat nykyinen kuningatar, tietäjä, kylänvanhimmat, sotureiden perheet, vapaat miehet ja naiset, ja ehkä jopa orjat. Tähän taas saattaa vaikuttaa se, pidetäänkö uutta kuningasta kunnian miehenä, palvooko hän oikeita jumalia, onko hän sukua kuningas Kalevalle, lupaako hän verottaa vähemmän, järjestääkö hän hyviä juhlia ja antaako paljon hopeasormuksia alamaisilleen.

Lopullisesti kuninkaanvalta vahvistetaan käräjillä, jossa istuu kuningassuku (Illervo aikuisine lapsineen, Hyväneuvo, Kalervo vaimoineen, Untamo), kaikki soturit, tietäjä, kylänvanhimmat ja tärkeimpien talojen isäntä tai emäntä. Käräjillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta vahvistaa päätöstä, joka on useimpien sotureiden tahdon vastainen, joten käytännössä he ovat suurimman sotapäällikön kumileimasin.

Yksi tärkeä tekijä, joka on kaatanut monta kuninkuuden tavoittelijaa on Kalevan miekka Vaajaveitsi. Sitä kantaa kuningas tehtävillään ja se on kuninkuuden tunnus. Periaatteessa Vaajaveistä kunnioitetaan siinä missä kuningastakin. Jos Untamo yhtäkkiä tulisi ja nappaisi sen omakseen, saattaisi moni soturi ymmärtää, että hän on veljeään parempi hallitsija

(Kuninkaita on myös muunlaisia, esimerkiksi laivaretkeä johtaa merikuningas ja metsästystä metsäkuningas. Nimitys on siis lähempänä sanaa “päällikkö” kuin mitään nykyaikaista automaattisesti periytyvää, mutta merkityksetöntä kuningasta.)

Nimistä

Kalevanpoikain nimet muodostuvat etunimestä, isän- tai äidinnimestä (kumpi sitten olikaan vaikutusvaltaisempi) sekä joskus lisänimestä (Seppo, Saarelainen, Taivaantakoja, Iänikuinen, Mustaparta, Äpärä, Paskahousu, Hirmuinen). Nimet voivat usein vääntyä eri muotoihin, esim Untamo voi olla myös Unto tai Untamoinen. Ihmisellä voi olla myös monta nimeä, Ainikki voi olla kotona Ainikki, mutta ruotsien kanssa matkatessaan vaikka Inger.

Kaikkien kalevanpoikain nimet eivät välttämättä ole kotoisia, vaan joku on voinut hyvin saada nimen karjalaiselta isoäidiltään tai ruotsalaiselta enoltaan. Nimi on myös voitu ottaa jälkikäteen käyttöön, “kalevannoksena” alkuperäisestä nimestä (Björn -> Otso).

Nämä nimet ovat sekä miesten että naisten käytössä:
Illervo, Angervo, Kanervo, Sinervo, Auervo, Toivottu, Kaivattu, Hyvätty, Nyyrikki, Mielitty, Himottu, Viljakka…

Nämä nimet ovat vain miesten käytössä:
Pellervo, Kalervo, Kullervo, Otsamo, Untamo, Ohtamo, Ismero, Väinämö, Ylermö, Alermo, Tapio, Rautia, Kultimo, Viljari, Kuutamo, Otramo, Viljamo, Ahti, Kaleva…

Nämä nimet ovat vain naisten käytössä:
Tellervo, Ainikki, Talvikki, Tuulikki, Sinikki, Suvikki, Päivikki, Mielikki, Toivikki, Leinikki, Hellikki, Lemmikki, Lyylikki, Rahikka, Tuomikki, Ilmatar, Tuulitar, Vilutar…

Hämäläisillä on samantapaiset nimet kuin kalevalaisillakin. Suomalaisten nimet saattavat joskus olla väännöksiä latinalaisista Ristin Kiesuksen nimistä (Pasileijos, Nikoteemus) tai ruotsien nimistä (Tuuri, Olli).

Kainuulaisten nimet ovat yleensä kaksiosaisia: Hyväneuvo, Arijoutsi, Ikipäivö, Utujoutsi, Kaukomieli, Aikamieli, Arijoutsi, Ihalempi, Ihamuoto, Ikitiera, Ikopäivä, Ikäheimo, Ikävalko, Ilmatoivia, Kaukovalta, Kotarikko, Maanavilja, Meripäivä, Päivälapsi, Sarijoutsi, Sotijalo, Tapatora, Toivelempi, Vihavaino…

Karjalaisnimet ovat usein lyhempiä: Tapio, Pekko, Antero, Aino, Jouko, Tyttö, Sisko, Veikko, Ukko, Seppo, Rauni, Äijö, Tiera, Lempo, Mielo, Leino, Hirvi, Auvo, Jurva, Kauko, Keiho, Kekko, Kokko, Konio, Kylli, Lalli, Otava, Toiva, Valta, Vilja…

Kalevanpojat keksivät mielellään nimiä, joissa on joko alku- tai loppusointu: Tellervo Pellervontytär, Viljari Viljamonpoika. (Tässä luetteloidut nimet on etupäässä oikeita, mutta jotkut mun itse keksimiäni. Pelaajat voi halutessaan keksiä hahmolleen jonkun tämän henkisen nimen, vaikka sitä ei listassa olisikaan!)

Sivuhahmot: Orjia

Kylli, 13

Arpikasvoinen ja vaaleatukkainen nuori piika, toimelias ja ahkera. Kova soittamaan suutaan ja usein joutuu sen vuoksi vaikeuksiinkin, mutta saattaa nousta jonain päivänä orjien johtajaksi. Joutuu usein paimeneen, mutta on myös kova tyttö hiihtämään. Ehkä neitsyt. Jonkun pelaajahahmon orja?

Solja, 35

Nuorempana hyvin kaunis orjanainen, synnyttänyt pari äpärälasta. Hyväneuvon oma orja ja läheinen ystävä. Jotkut sanovat Hyväneuvon rakastavan Soljaa enemmän kuin Tellervoa. Soljalla on erityisen hyvä silmä huhtaa kaadettaessa ja kaskea poltettaessa. Päävastuussa Untamon lasten vahtimisesta.

Vulsari, 33

Mustaihoinen orja, kotoisin jostain etelästä. Ryöstetty sakseilta muutama vuosi sitten. Aluksi oli erikoistunut naisten hommiin ja puhdetöihin, mutta nyttemmin oppinut hyväksi työmieheksi. Hyvä kielipää, joskaan sitä ei uskoisi, kun kuuntelee sen suomea. Jonkun pelaajahahmon orja?

Sivuhahmo: Kalervo Tellervonpoika, 22

Kalevan tuleva kuningas Kalervo on nuori ja kunnianhimoinen soturi ja omalla tavallaan viisaskin. Hän tulee isäänsä sikäli, että on täysin kuningatar Tellervon pauloissa. Monista tämä on hyväkin, sillä se tarkoittaa, että Kalervo tulee hallitsijana jatkamaan äitinsä linjaa lähes kaikissa asioissa.

Kalervon taitoja soturina ei ole juuri koeteltu, mutta metsämiehenä hän on ensiluokkainen, ja tuntee jokaisen metsänhengen ja emuun niin kuin tulevan kuninkaan toki pitääkin.

Kalervolla on iso nenä ja huoliteltu otsatukka. Parta kasvaa vähän heikosti, mutta jonkinlaiset viikset nuorukainen on saanut kasvatettua.

Sivuhahmo: Kuningas Hyväneuvo Kaukomielenpoika, 50

Hyväneuvo on rakastettu mies ja nauttii kuninkaan vallan tuomista eduista: orjista, viinistä ja naisista. Hän on kuitenkin koiramaisen kuuliainen vaimolleen ja kuningattarelleen Tellervolle, eikä koskaan vastusta tätä missään. Hyväneuvo on naitu kylään Kainuusta.

Hyväneuvo on nuoruudessaan johtanut monia Tellervon määräämiä sota- ja ryöstöretkiä Suomeen ja Käärmelahden toiselle puolelle, ja haikailee edelleen merille.

Hyväneuvolla on pitkä, luihu harmaantuva parta, mutta pitkä tukka kasvaa enää vain ohimoilla.

On erikoistunut kaikenlaisiin vähemmän tarpeellisiin taitoisin, kuten puukoristeiden veistämiseen, kirjoittamiseen ja veitsenheittoon.

Sivuhahmo: Kuningatar Tellervo Pellervontytär, 48

Vahvaluonteinen ja piikikäs kuningatar Tellervo on Kalevanpoikien ensimmäinen kuningatar. Hän on taitava noita, nuoruudessaan kokenut soturi ja kyläläisten enemmän kunnioittama kuin rakastama. Sotaretkien johtaminen on periaatteessa kuninkaan hommia, mutta sotaretkistä päättää kyllä Tellervo. Kotona hän on keskittynyt ensisijaisesti kylän talouteen ja veronkantoon, viljelyn ja muut itsestään selvät asiat saavat muut hoitaa.

Tellervon kainulainen mies Hyväneuvo on siittänyt hänelle kaksi poikaa ja muutaman tyttären, mutta on pahasti kuningattaren tossun alla.

Tellervo on henkeen ja vereen pakana, ja on avoimesti kehottanut alamaisiaan hirttämään kaikki Ristin Kiesuksen pap-miehet, jotka Kalevan kankahille eksyvät. Tellervolla on vahvat liittolaiset Kainuun, Hämeen ja Karjalan pakanakuninkaista, joskus myös ruotseista. Suomen kristitty kuningas on hänen pahin vihollisensa.

Tellervon vanhin poika Untamo riiteli jatkuvasti äitinsä kanssa ja lopulta lähti Bysanttiin palkkasoturiksi. Tellervo on julistanut, että nuoresta Kalervo-pojasta tulee hänen seuraajansa, kun aika koittaa. Ja aika saattaa koittaa piankin, sillä Tellervon terveys reistailee pahasti.

Tellervolla on terävä nenä ja hänen tummat hiuksensa on keritty kahdelle sivuttaisnutturalle. Kuninkaiden tavoin Tellervo pukeutuu punaiseen viittaan.

“Näjen isieni isät, aikojen alkuhun asti.”

Kolmastoista soturi -elokuvan ehkä paras kohta, jossa viikingit ja yksi arabi rukoilevat kuolevansa urheasti taistelussa.

Hahmot

Hahmot ovat kaikki kauppiassoturimerenkävijöitä, kauppeja, tai ainakin mahdollisia sellaisia. Ainakin useimmat ovat suvultaan ja heimoltaan kalevanpoikia, eli periytyvät suoraan Kaleva-jättiläisestä. (Joku voi toki olla myös vaikka kylään naitu tai muuten liittoutunut.)

Hahmot tehdään dialogissa yhdessä pelinjohtajan kanssa, mutta käytännössä pelaajilla on melko vapaat kädet. Hyvä hahmo on oma-aloitteinen, mielellään tekemisissä muiden hahmojen kanssa, sekä osaa ainakin auttavasti purjehtia ja taistella. Hahmon ikä olisi hyvä olla 15-30-vuotias, eli tuon ajan standardeilla perusaikuinen. Hahmon kannattaa olla tarpeeksi psykologisesti monimutkainen, että sitä jaksaa pelata pitkäänkin ja tutkia sen kummallisuuksia. (Hahmolla voi siis olla paljonkin ratkaisemattomia kysymyksiä, joihin pelaajakaan ei vielä tiedä vastausta.)

Olennaisia kysymyksiä, joita ainakin pitää miettiä:
Millainen hahmo on luonteeltaan? Kiivas? Romanttinen? Ahne? Antelias? Ahdistunut? Vitsikäs? Pohdiskeleva? Ylpeä? Leppoisa? Ilkeä? Armelias? Tuomitseva? Sekava? Juonitteleva?
Mikä on hahmon pahin pelko elämässä?
Mikä on hahmon suurin tavoite elämässä?
Mikä estää saavuttamasta tavoitetta?
Millainen on hahmon paras kaveri?
Millainen on hahmon pahin vihamies?
Kuinka kaukana hahmo on matkustanut? (Rajat ovat Bysantti kaakossa, Islanti lännessä ja Espanja lounaassa. Välttämättä ei ole matkustanut lainkaan.)
Kuka on hahmolle läheisin ihminen, joka on kuollut?
Kuka on hahmon suosikkijumala?
Mitä heikkouksia hahmolla on? Viina? Naiset? Kateus? Ylimielisyys? Kaukokaipuu? Tyytymättömyys? Tyhmyys? Kostonhimo? Kömpelyys? Omaan näppäryyteen sotkeutuminen?
Miten hahmo puhuu? Yksitavuisesti? Vuolaasti? Runollisesti? Täsmällisesti? Matalalla äänellä?

Pelaajat voivat mailailla mulle ideoita hahmoista (“Tää vois olla joku kova tyyppi”). Voi olla pitkälle mietittyjä, voi olla hyvinkin suppeita heittoja, voi olla pelkkiä kysymyksiä. Tarkoitus olisi, että hahmot seikkailisivat aika paljon yhdessä, mutta mitenkään tasa-arvoisia heidän ei tarvitse olla. Ennen peliä hahmokuvaukset julkaistaan täällä blogissa.