Hyveet

Kalevanpojat kuten muutkin itämaalaiset ja jopa ruotsit, uskovat yhdeksään hyveeseen. Myötätunto, lähimmäisenrakkaus ja anteeksianto eivät kuulu näihin, ne ovat etelän vetelien harhoja. Nämä ovat hyveet, joihin pyritään, mutta tuskin kenessäkään ne kaikki ilmenevät samaan aikaan. Joku voi olla antelias valehtelija, toinen uskollinen pelkuri. Kuninkaan pitäisi kuitenkin olla näitä kaikkia.

Rohkeus – Urhoollisuus taistelussa ja valmius kohdata mikä tahansa uhka.

Totuus – Rehellisyys ja totuuden puolustaminen.

Kunnia – Sekä oma maine, että suvun maine.

Uskollisuus – Lojaalisuus perhettä, ystäviä, seuruetta ja kuningas kohtaan.

Kurinalaisuus – Itsekuri, omien tunteiden ja vihan hallinta.

Vieraanvaraisuus – Kyky toivottaa vieras tervetulleeksi. (Avun tarjoaminen on ylevää.)

Ahkeruus – Kyky tehdä kovasti töitä itsen ja perheen elättämiseksi.

Itsenäisyys – Kyky pärjätä yksin ilman muiden apua. (Avun pyytäminen on noloa.)

Sisu – Kestävyys ja kyky olla luovuttamatta tiukankaan paikan edessä.

Väinämöisen kiellot

Kuningas Kalevan poika Väinämöinen, tietäjä iänikuinen, lauloi monet opetukset Kalevan kansalle. Ne muistetaan kieltoina, ja jokainen kunnon kalevanpoika osaa ne laulaa lapsilleen tai vieraille. Väinämöinen kielsi:

* Tekemästä syytä syyttömälle eli vikaa viattomalle – tähän syyllistynyt saa erään tarinan mukaan kurjat olot Tuonelassa.
* Vanhan ottamasta nuorta puolisoa; Väinämöinen oli tosin itsekin tehnyt saman virheen.
* Viemästä kukkaroa naimattomalta, siis varastamasta ainakaan heikommassa asemassa olevalta.
* Kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta – toisin sanoen olemasta liikaa rikkauksien perään.
* Syömästä eläimen suolta ja sisäelimiä.
* Viheltämästä tai laulamasta huvikseen vesillä. Viheltämällä nostettiin tuulta, jota tarvittiin purjehduksessa. Turha viheltely saattoi kuitenkin saada aikaan myrskyn. Toisaalta eräässä perinteessä Väinämöinen tarkentaa kiellon koskevan myyttisen tiedon aiheetonta julkituomista, ja huomauttaa, että Luoja pitää sitä syntinä.
* Hakemasta Lapista taikinan juurta. Monien tautien ja kirousten ajatellaan tulevan Lapista tai Pohjolasta, joten sieltä oli parempi olla tuomatta mitään, varsinkaan ruoka-aineita.
* Huutamasta tai riehumasta veneessä. Epäkohtelias käytös ärsytti ympäristön haltijoita, vesillä ärsyyntyi veden väki. Eri ympäristöjä, kuten vettä, maata ja metsää, piti kunnioittaa, jotta niiden haltijat eivät olisi vihastuksissaan takertuneet ihmiseen aiheuttaen sairauksia.
* Uimasta vaarallisesti. Myös itsensä vaarantaminen ärsytti ympäristön haltijoita. Vaikka typerä uimari ei hukkuisikaan, saattaisi veden väki sairastuttaa hänet, varsinkin jos hän pelästyisi uidessaan.
* Makailemasta tiellä. Jos toiset tekevät työtä, pitää ainakin pysyä poissa tieltä.
* Huutamasta keskiyöllä. Jotkut ajankohdat olivat erityisen herkkiä yliluonnollisten uhkien kannalta.
* Kuolleita itkemästä. Elävät eivät saa itkeä vainajaa liiaksi, jotta eivät tulisi hulluiksi. Sitä paitsi vainaja oli yhä olemassa, ja sen saattoi jopa kutsua avukseen.
* Kiven päällä kiikkumasta. Jotkut kivet olivat pyhiä, ja kiikkuminen olisi pyhän häpäisyä. Kivessä asui väkeä, joka aiheutti loukkaantumisia asiattomasti käyttäytyville.

(lähde: Wikipedian kautta Martti Haavion kirja Väinämöinen.)

Kuninkuus

Kalevanpoikain kuningas tai kuningatar on Kalevan suora jälkeläinen, mahtava soturi, heimonsa ylipappi ja nauttii koko kansansa luottamusta.

Kuningatar Tellervo on kuolemassa ja uusi hallitsija on saatava. Hänen oma suosikkinsa on poika Kalervo, mutta valtaa tavoittelee myös ainakin Kalervon isoveli Untamo. Periaatteessa kuka tahansa serkku tai pikkuserkku tai naapurikuninkaan poika voi perustellusti selittää olevansa Kalevanpoikain oikeutettu hallitsija.

Uutta kuningasta ei kuitenkaan valita sen mukaan, kenellä on siihen suurin oikeus, vaan sen mukaan, kuka kuninkuuden pystyy ottamaan. Mikään perustuslaki ei tätä määrää, vaan vanhat tavat ja miekkojen määrä. Jos Kalervolla on kymmenen soturia puolellaan, ja Untamolla viisi, on Kalervo selvästi uusi kuningas. Mutta jos Untamolla on lisäksi lainassa viisi sotilasta Suomen kuningaskunnasta ja kolme Kalervon sotilaista onkin kääntynyt kristityiksi (ja on siten ehkä uskollisempia Untamolle tai ehkä ei), tilanne on monimutkaisempi.

Sotureiden uskollisuuteen vaikuttaa tietysti paljon myös se, mitä mieltä ovat nykyinen kuningatar, tietäjä, kylänvanhimmat, sotureiden perheet, vapaat miehet ja naiset, ja ehkä jopa orjat. Tähän taas saattaa vaikuttaa se, pidetäänkö uutta kuningasta kunnian miehenä, palvooko hän oikeita jumalia, onko hän sukua kuningas Kalevalle, lupaako hän verottaa vähemmän, järjestääkö hän hyviä juhlia ja antaako paljon hopeasormuksia alamaisilleen.

Lopullisesti kuninkaanvalta vahvistetaan käräjillä, jossa istuu kuningassuku (Illervo aikuisine lapsineen, Hyväneuvo, Kalervo vaimoineen, Untamo), kaikki soturit, tietäjä, kylänvanhimmat ja tärkeimpien talojen isäntä tai emäntä. Käräjillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta vahvistaa päätöstä, joka on useimpien sotureiden tahdon vastainen, joten käytännössä he ovat suurimman sotapäällikön kumileimasin.

Yksi tärkeä tekijä, joka on kaatanut monta kuninkuuden tavoittelijaa on Kalevan miekka Vaajaveitsi. Sitä kantaa kuningas tehtävillään ja se on kuninkuuden tunnus. Periaatteessa Vaajaveistä kunnioitetaan siinä missä kuningastakin. Jos Untamo yhtäkkiä tulisi ja nappaisi sen omakseen, saattaisi moni soturi ymmärtää, että hän on veljeään parempi hallitsija

(Kuninkaita on myös muunlaisia, esimerkiksi laivaretkeä johtaa merikuningas ja metsästystä metsäkuningas. Nimitys on siis lähempänä sanaa “päällikkö” kuin mitään nykyaikaista automaattisesti periytyvää, mutta merkityksetöntä kuningasta.)