Kuningas Kalevan poika Väinämöinen, tietäjä iänikuinen, lauloi monet opetukset Kalevan kansalle. Ne muistetaan kieltoina, ja jokainen kunnon kalevanpoika osaa ne laulaa lapsilleen tai vieraille. Väinämöinen kielsi:
* Tekemästä syytä syyttömälle eli vikaa viattomalle – tähän syyllistynyt saa erään tarinan mukaan kurjat olot Tuonelassa.
* Vanhan ottamasta nuorta puolisoa; Väinämöinen oli tosin itsekin tehnyt saman virheen.
* Viemästä kukkaroa naimattomalta, siis varastamasta ainakaan heikommassa asemassa olevalta.
* Kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta – toisin sanoen olemasta liikaa rikkauksien perään.
* Syömästä eläimen suolta ja sisäelimiä.
* Viheltämästä tai laulamasta huvikseen vesillä. Viheltämällä nostettiin tuulta, jota tarvittiin purjehduksessa. Turha viheltely saattoi kuitenkin saada aikaan myrskyn. Toisaalta eräässä perinteessä Väinämöinen tarkentaa kiellon koskevan myyttisen tiedon aiheetonta julkituomista, ja huomauttaa, että Luoja pitää sitä syntinä.
* Hakemasta Lapista taikinan juurta. Monien tautien ja kirousten ajatellaan tulevan Lapista tai Pohjolasta, joten sieltä oli parempi olla tuomatta mitään, varsinkaan ruoka-aineita.
* Huutamasta tai riehumasta veneessä. Epäkohtelias käytös ärsytti ympäristön haltijoita, vesillä ärsyyntyi veden väki. Eri ympäristöjä, kuten vettä, maata ja metsää, piti kunnioittaa, jotta niiden haltijat eivät olisi vihastuksissaan takertuneet ihmiseen aiheuttaen sairauksia.
* Uimasta vaarallisesti. Myös itsensä vaarantaminen ärsytti ympäristön haltijoita. Vaikka typerä uimari ei hukkuisikaan, saattaisi veden väki sairastuttaa hänet, varsinkin jos hän pelästyisi uidessaan.
* Makailemasta tiellä. Jos toiset tekevät työtä, pitää ainakin pysyä poissa tieltä.
* Huutamasta keskiyöllä. Jotkut ajankohdat olivat erityisen herkkiä yliluonnollisten uhkien kannalta.
* Kuolleita itkemästä. Elävät eivät saa itkeä vainajaa liiaksi, jotta eivät tulisi hulluiksi. Sitä paitsi vainaja oli yhä olemassa, ja sen saattoi jopa kutsua avukseen.
* Kiven päällä kiikkumasta. Jotkut kivet olivat pyhiä, ja kiikkuminen olisi pyhän häpäisyä. Kivessä asui väkeä, joka aiheutti loukkaantumisia asiattomasti käyttäytyville.
(lähde: Wikipedian kautta Martti Haavion kirja Väinämöinen.)
Miten nämä runot menivät? “Vaka vanha Väinämöinen kielsi kivillä kiikkuloimasta”? “Vanha voari Väinämöini sano sukkelasti sukulaisia siittämättä nuoria naimatta paremp’ on sulla suloseni”?